11. Kappaleen eri osien merkitseminen

Suurin osa sävellyksistä sisältää useamman kuin yhden selkeästi määriteltävän osan. Asia on helpoin hahmottaa ajattelemalla miltei mitä tahansa popkappaletta, joissa osia on vähintään kaksi. Kaksoisviiva ilmaisee sävellyksen yhden osan loppua. Kun kappaleen osa päättyy, viimeisen nuotin perään kirjoitetaan kaksoisviiva [⠣⠅⠄] ilman välilyöntiä. Tätä merkintää ei pidä sekoittaa päätösmerkkiin, joka ei sisällä kaksoisviivan viimeistä, pisteen 3 sisältävää suunnikasta.

Jos kappaleessa on kohotahti, se merkitään tyypillisesti omalle rivilleen ja sen perään kirjoitetaan kaksoisviiva. Jos tahtinumerointi on käytössä, kohotahtia ei sisällytetä numerointiin.

Yleensä sävellyksen eri osat on tapana nimetä. Ensimmäistä, tyypillisesti sävellyksen tunnelmaaa ja tyyliä esittelevää lyhyttä osaa kutsutaan nimellä ”intro”. Tämän jälkeen tulevat osat on tapana nimetä aakkosten kirjaimilla. Ensimmäinen osa on siis A-osa ja niin edelleen. Jos esimerkiksi A-osa toistuu siten, että sen muotoa ja/tai harmoniaa on hieman varioitu, voidaan tästä käyttää nimitystä a2. Jos kyseessä on selkeä, itsenäinen uusi osa, nimetään se seuraavalla aakkosten kirjaimella.

Esimerkki: Järvivalssi

⠠⠚⠜⠗⠧⠊⠧⠁⠇⠎⠎⠊
⠠⠎⠜⠧⠄⠀⠠⠚⠕⠕⠎⠑⠀⠠⠕⠚⠁⠇⠁
⠀⠀⠀⠹⠶⠼⠊⠚⠀⠩⠩⠼⠉⠲
⠚ ⠜⠌⠇⠐⠪⠺⠣⠅⠄⠀
⠁ ⠣⠶⠜⠠⠁⠜⠐⠊⠛⠑⠛⠊⠚⠀⠶⠀⠪⠭⠓⠳⠀⠧⠪⠪⠀
⠑ ⠼⠂⠨⠝⠺⠀⠎⠺⠀⠟⠄⠀⠧⠪⠺⠣⠆⠀
⠊ ⠼⠆⠨⠝⠺⠀⠪⠺⠹⠀⠕⠄⠀⠧⠐⠱⠳⠣⠅⠄⠀
⠁⠉ ⠜⠠⠃⠜⠐⠞⠄⠀⠧⠺⠱⠀⠐⠎⠄⠀⠧⠻⠪⠀⠹⠭⠚⠪⠀
⠁⠓ ⠧⠐⠪⠺⠀⠟⠄⠀⠧⠱⠳ ⠞⠄⠀⠧⠺⠱⠀⠐⠎⠄ ⠧⠻⠪⠀⠹⠭⠚⠪ ⠀
⠃⠋ ⠧⠐⠺⠹⠀⠕⠄⠈⠉⠀⠕⠄⠣⠅