Jos nuottitekstiä sisältävällä rivillä esiintyy kirjaimia, pitää kirjaimia sisältävän jakson alkuun kirjoittaa sanamerkki [⠜]. Näin nuottimerkit ja kirjaimet eivät mene sekaisin. Kun nuottiteksti kirjainjakson päätyttyä alkaa, ensimmäisen nuottimerkin edessä on aina oktaavimerkki. 

Nuottitekstin joukossa olevat kirjaimet ovat tyypillisesti ns. harjoituskirjaimia (a, b, c jne). Näillä ilmaistaan sävellyksen kulloisenkin osan nimeä. Nuottitekstin joukossa esiintyy usein myös sanallisia lyhyitä esitysohjeita. Sanalliset esitysohjeet ovat nuottitekstin sisällä esiintyviä lyhyitä kirjainlyhenteitä, jotka antavat soittajalle ohjeita mm. soiton voimakkuuteen, tempoon ja tulkinnallisiin asioihin liittyen. Esitysohje on voimassa, kunnes nuotissa esiintyy uusi esitysohje.

Taulukko: yleisimmät esitysohjeet

Esitysohjeiksi ovat historiallisista syistä vakiintuneet italiankieliset termit ja lyhenteet. Näihin ohjeisiin voi ja kannattaa tutustua oheisen suomenkielisen wikipedia-artikkelin avulla:

Esimerkki 1:

⠀⠀⠀⠣⠼⠋⠦
 ⠜⠌⠇⠄⠜⠏⠐⠑⠛⠊⠋⠓⠊⠀⠜⠉⠐⠑⠛⠊⠋⠓⠊⠀⠜⠋⠐⠕⠄⠣⠅

Crescendo- ja diminuendokiilat ovat hyvin yleisiä varsinkin klassisen musiikin nuoteissa. Ne toimivat siten, että crescendo tai diminuendo aloitetaan crescendo- tai diminuendokiilan aloitusmerkistä ja päätetään crescendo- tai diminuendokiilan päätösmerkkiin.

Esimerkki 2:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠄⠜⠍⠏⠜⠉⠐⠽⠑⠋⠓ ⠽⠑⠋⠓ ⠽⠑⠋⠓ ⠜⠒⠽⠑⠋⠓⠣⠅

Mikäli esitysohjeita on peräkkäin useita, ne on erotettava kukin omalla sanamerkillään. Äskeisessä esimerkissä on ensimmäisenä esitysohjeena mezzo piano [ämp]. Se siis ilmaisee sen voimakkuuden, josta varsinainen crescendo aloitetaan. Tämän jälkeen tuleva crescendo-kiilan aloitusmerkki kertoo, että crescendo tulee aloittaa kyseisestä kohdasta.